Keitä me ollaan?

Joensivun kennelin taustajoukkoihin kuuluu siis Kirsimarja Vessari ja Ari Lampinen, sekä tammikuussa 2007 syntynyt poikamme Ilmari. Asustamme Ikaalisissa, täällä "järven takana" Sisätön korvessa.

Koiraharrastuksella on meillä molemmilla pitkät perinteet. Sain ensimmäisen koirani, Tipsun vuonna 1985. Tipsu oli maantiejaloste suomenpystykorvasta ja lapinkoirasta, joka eli 17-vuotiaaksi. Ensimmäisen malamuuttini sain vuonna 1999, kun Tahvo (Mukluk Taggarik Tarrak) tuli taloon 4-vuotiaana.

Tahvon myötä koiraharrastus sai uusia ulottuvuuksia mm. näyttelytoiminnan ja valjakkoharrastuksen merkeissä. Tahvon ansiota oli varmasti se toinen, kolmas ja neljäskin malamuutti... Olen myöskin toiminut Alaskanmalamuuttiyhdistys ALMA ry:ssä mm. sihteerinä ja ALMA-lehden päätoimittajana.

Koiravaljakkoharrastus siirtyi myös uusille lukemille vuodenvaihteessa 2009, kun neljä

siperianhuskyä tuli taloon. Viriteltyäni eri kokoonpanoja erilaisista malamuuteista ja jämtteistä, virisi ajatus kunnon valjakosta. Ensimmäinen husky vei siis pikkusormen sijasta koko käden ylivertaisella työmotivaatiollaan ja niinpä Ansa sai seurakseen kolme viriiliä huskyurosta. Vähän sattumien summana laumaan liittyi vielä kaksi huskyä lisää kesällä 09 ja tarina jatkuu...

Tämän hetkinen huskyporukka on vielä hieman epätasaista sakkia, kun joukossa on vauvaa ja vaaria, "pikkuvikaista ja priimaa..." Tavoitteena kumminkin kisoja ajatellen se kasin kilpavaljakko keskipitkille ja ehkä myös pitkille matkoille. Jonkin verran teemme talvisin myös ajelutuskeikkaa pääasiassa Jämin maastoissa, mitä kisoilta ja töiltä ehdimme!

Vinttikoirien parissa on tullut laajennettua näkökantaa tähän koiraharrastusmaailmaan lisää ja tällä hetkellä meillä on kaksi ratalinjaista greyhoundia, jotka ovat "mamin sohvakoiria". Greyhound racing on kesälajina vienyt myöskin mennessään ja kesäisin meidät löytääkin usein greyhoundien ratajuoksuharjoituksista ja -kilpailuista.

Ari on puolestaan kulkenut metsällä koirien kanssa pikkupojasta asti. Heillä on ollut kotonaan mm. jämtlanninpystykorvia ja karjalankarhukoira. Arin isä on kasvattanut kaksi jämtlanninpystykorvapentuetta, joiden kantaemänä on käyttövalio Tolmin Sindi. Talossa on nyt kaksi jämttiä; 2006 syntynyt Ronja ja sen pentu Mötkö.

Summa summarum; näin siinä sitten käy, kun kaksi koiraihmistä kohtaa; koiriakin on nyt melkoinen määrä, kaikkiaan parisen kymmentä... Onneksi asumme täällä korvessa ja on  tilaa pitää koiria...

Kun elämä vakiintui näille sijoille, tuli aika hakea myös omaa kennelnimeä. Kennelnimi Joensivun tulee suoraan tämän kotomarkkimme mukaan. Ja ompa täältä lähtenyt maailmalle myös kolme lämminveristä varsaa nimensä etuliitteenä Riverside. Ensimmäinen alaskanmalamuuttipentue näki päivänvalon lokakuussa 2007. Jämtlanninpystykorvilla jatkamme samaa emälinjaa, millä Arin isä on kasvattanut useita hirvenhaukkujia. Siperianhuskyja kasvatamme ensisijaisesti omaan valjakkoon, mutta menee pennuista aina osa toki myyntiinkin. Alaskanmalamuuteilla tulee olemaan aina oma, erityinen paikka sydämessä, joten tämä ainutlaatuinen rotu kuuluu jatkossakin laumaamme, vaikka niitä ei nyt lukumääräisesti olekaan montaa nyt.

Ensisijaisina tavoitteinamme kasvatustyössämme on hyväluonteiset, toimivat käyttökoirat, rodunomaista ulkomuotoa unohtamatta.

Ison koiralauman kanssa on toki paljon työtäkin, mutta toisaalta se myös antaa paljon. Enemmän tämä onkin elämäntapa!