Keitä me ollaan?
Joensivun kennelin taustajoukkoihin kuuluu siis Kirsimarja Vessari ja Ari Lampinen, sekä tammikuussa 2007 syntynyt poikamme Ilmari. Asustamme Ikaalisissa, täällä "järven takana" Sisätön korvessa.
Koiraharrastuksella on meillä molemmilla pitkät perinteet. Sain ensimmäisen koirani, Tipsun vuonna 1985. Tipsu oli maantiejaloste suomenpystykorvasta ja lapinkoirasta, joka eli 17-vuotiaaksi. Ensimmäisen malamuuttini sain vuonna 1999, kun Tahvo (Mukluk Taggarik Tarrak) tuli taloon 4-vuotiaana. Tahvon myötä koiraharrastus sai uusia ulottuvuuksia mm. näyttelytoiminnan ja valjakkoharrastuksen merkeissä. Tahvon ansiota oli varmasti se toinen, kolmas ja neljäskin malamuutti... Olen myöskin toiminut Alaskanmalamuuttiyhdistys ALMA ry:ssä mm. sihteerinä ja ALMA-lehden päätoimittajana. Koiravaljakkoharrastus siirtyi myös uusille lukemille vuodenvaihteessa 2009, kun neljä siperianhuskyä tuli taloon. Viriteltyäni eri kokoonpanoja erilaisista malamuuteista ja jämtteistä, virisi ajatus kunnon valjakosta. Ensimmäinen husky vei siis pikkusormen sijasta koko käden ylivertaisella työmotivaatiollaan ja niinpä Ansa sai seurakseen kolme viriiliä huskyurosta. Vähän sattumien summana laumaan liittyi vielä kaksi huskyä lisää kesällä 09 ja tarina jatkuu... Vinttikoirien parissa on tullut laajennettua näkökantaa tähän koiraharrastusmaailmaan lisää ja tällä hetkellä meillä on kaksi ratalinjaista greyhoundia, jotka ovat "mamin sohvakoiria". Vinttikoiraharrastus on vienyt myöskin mennessään ja kesällä meidät löytääkin usein vinttikoirien ratajuoksuharjoituksista ja -kilpailuista.
Ari on puolestaan kulkenut metsällä koirien kanssa pikkupojasta asti. Heillä on ollut kotonaan mm. jämtlanninpystykorvia ja karjalankarhukoira. Arin isä on kasvattanut kaksi jämtlanninpystykorvapentuetta, joiden kantaemänä on käyttövalio Tolmin Sindi. Talossa on nyt kolme jämttiä, omia kasvatteja Sohvin 2006 pentueesta. Summa summarum; näin siinä sitten käy, kun kaksi koiraihmistä kohtaa; koiriakin on nyt melkoinen määrä, kaikkiaan toista kymmentä rekkua... Onneksi asumme täällä korvessa ja on tilaa pitää koiria... Kun elämä vakiintui näille sijoille, tuli aika hakea myös omaa kennelnimeä. Kennelnimi Joensivun tulee suoraan tämän kotomarkkimme mukaan. Ja ompa täältä lähtenyt maailmalle myös kolme lämminveristä varsaa nimensä etuliitteenä Riverside. Ensimmäinen alaskanmalamuuttipentue näki päivänvalon lokakuussa 2007. Jämtlanninpystykorvilla jatkamme samaa emälinjaa, millä Arin isä on kasvattanut useita hirvenhaukkujia. Ison koiralauman kanssa on toki työtäkin, mutta toisaalta se myös antaa paljon. Enemmän tämä onkin elämäntapa! Eri rodut harrastusmahdollisuuksineen laajentavat kummasti perspektiiviä koiramaailmaan, eikä tule niin putkinäköiseksi ja fanaattiseksi yhden rodun kannattajaksi.
 Tuike on ensimmäisestä Joensivun-malamuuttipentueesta kotiin jäänyt kasvatti.
Kumpi voittaa?
Ilmari on saanut kasvaa kirjaimellisesti pentulaatikon äärellä.
Tulevaisuuden musheri... |
